Harmaalinnan palo

Turun kaupungin historiassa on riittänyt tulipaloja, suuria ja pieniä. 12. maaliskuuta 1893 paloi Vasaramäessä, eteläisen takamaan numerossa 17 sijainnut, Harmaalinnan nimellä tunnettu huvila. 

Kukaan ei kuollut tai loukkaantunut palossa, joten turkulaiset saattoivat naureskella tapahtuneelle. Harmaalinna oli näet kaupungin tunnetuin ilotalo. 

"Sunnuntai-aamuna k:lo 8 aikoina paloi maata myöten poroksi Harmaalinna-niminen Turun wiimeinen julkinen irstauden pesä" uutisoi Sanomia Turusta 14. maaliskuuta 1893. "Onneaan saiwat kiittää linnan asujamettaret ja tilapäiset wieraat, että puoli alastomina pääsiwät ulos joutumatta saman kohtalon alaisiksi, kuin itse linnakin". Palon havaitsi ensimmäisenä ajuri Törnqvist, joka oli odottamassa huvilan edustalla erästä talossa vieraana ollutta herraa. Hän ajoi kiireesti kaupunkiin tekemään palohälytyksen. 

Naiset piiloutuivat kellariin ja vieraat luikkivat pakoon miten taisivat. Eräs juoksi alusvaatteisillaan halki lumikentän Kupittaan ravintolaan ja eräs toinen matkusti kaupunkiin palopaikalta palaavan tyhjän vesiammeen kyydissä. Monta värikästä tarinaa kiersi kaupungilla palon jälkeen, eikä kaikkien palosta lähes kelteisillään pelastautuneiden vieraiden henkilöllisyys suinkaan pysynyt salassa. 

Poliisikamarilla 14. maaliskuuta kapteeni F. von Nandelstadhin johdolla suoritetussa tutkinnassa ei palon syy selvinnyt. Kaikki Harmaalinnassa asuneet seitsemän naista kävivät henkilökohtaisesti kertomassa oman näkemyksensä tapahtumien kulusta, mutta vieraista ei kukaan ilmaantunut poliisikamarille. Harmaalinnan alkuperäisen vuokrasopimuksen omisti neiti Hanna Eriksson, mutta hän oli vuokrannut huvilan edelleen mamselli Amanda Hedlundille. 

Harmaalinnan virallinen nimi oli Axelsborg, jota ennen huvilan nimi oli Maison grise eli suomeksi Harmaalinna. 1830- ja 1840-luvuilla Harmaalinnan omistaja oli piirilääkäri Henrik Cajander ja tontilla sijaitsi myös professori Böckerin plantaasi. Cajanderin sisar, professori Böckerin leski Anna Caisa lapsineen asui huvilassa vuoteen 1850. Sen jälkeen alueelle kaavailtiin puutarhanviljelyn koealuetta ja kahvilaa, mutta suunnitelma ei toteutunut. Syksyllä 1861 Harmaalinna vuokrattiin neiti Hanna Erikssonille 3 000 ruplasta majatalon pitoa varten. 

Hanna Eriksson oli ruotsalainen, syntynyt Smoolannissa Värnamon pitäjässä vuonna 1817. Turkuun hän muutti Bromarvista joulukuussa 1860. On epäselvää toimiko Harmaalinna missään vaiheessa varsinaisena majatalona. Harmaalinnan asiat olivat joitakin kertoja esillä maistraatissa, mutta mitään näkyvää muutosta sen toimintaan ei tullut. Vuonna 1867 Hanna Eriksson sai rangaistuksen, koska hän oli luvatta myynyt "väkeviä juomia". Todennäköisesti vuonna 1889 hän vuokrasi Harmaalinnan Amanda Hedlundille. Hanna Eriksson kuoli Turussa marraskuussa 1893 vain puolisen vuotta Harmaalinnan palon jälkeen. 

Ida Amanda Hedlund oli kotoisin Ahvenanmaalta. Hän oli syntynyt Hammarlandissa vuonna 1835 ja tullut Turkuun Helsingistä vuonna 1861. Hänet kuulutettiin 15. toukokuuta 1864 avioliittoon kauppias Oskar Arvid Cujanderin kanssa, mutta sulhanen muutti mielensä ja perui häät. Amanda Hedlund asui omistamassaan talossa, joka sijaitsi osoitteessa Läntinen Pitkäkatu 25. Hän pyöritti talossa Vestris-nimistä ilotaloa ainakin 1880-luvulla, luultavasti jo aiemmin. Hänestä käytettiin vaihtelevasti titteleitä lukkarin tytär, mamselli ja talonomistaja. 

Vestris koki saman kohtalon kuin Harmaalinna myöhemmin. 17. helmikuuta 1889 syttyi talon päärakennuksessa tuhoisa tulipalo, minkä seurauksena mamselli Hedlundin liiketoiminta siirtyi Harmaalinnaan. Palaneen rakennuksen tilalle rakennettiin pian uusi ja mahdollisesti myös Vestris jatkoi toimintaansa uusissa tiloissa. Amanda Hedlund asui viimeiset vuotensa Ahvenanmaalla; hän kuoli Finströmissä vuonna 1907. 

Pirjo Terho

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 4/2023. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.