Hautajaisrunojen maailmassa

Turun johtava porvaristo korosti 1600-luvulla barokin tyylisuunnan edellyttämällä näyttävällä tavalla asemaansa laadituttamalla vainajistaan hautajaisrunoja ja ruumissaarnoja. Laatijoina olivat yleensä perheen tuttavat, mutta teksti voitiin tilata latinaa ja ruotsia taitaneilta virkamiehiltä, papeilta tai ylioppilailta.

Kansalliskirjaston kokoelmissa säilytettävät hautajaisrunot sisältävät tietoja yhteisön normeista, joita ihmisten tuli noudattaa. Historioitsija Riitta Laitisen mukaan runoja luettiin vieraille hautajaisten yhteydessä. Henkilökohtainen ruumissaarna aloitettiin omaisten surun ja kuoleman väistämättömyyden kuvailulla. Hautajaisrunoissa esitetty suru puolison kuoleman johdosta oli osoitus oikeasta rakkaudesta, joka oli yhteiskunnan hyväksymää ja ainoastaan avioliittoon kuulunutta kiintymystä.

Vainajan hyveet ilmoitettiin aikakauden runsaaseen tyyliin. Kauppias Joachim Wargentinin vaimo Anna Jämse oli siten vuonna 1670 laaditun hautajaisrunon mukaan kunniasyntyinen, jumalinen, lempeä ja hyveellinen matroona varakkaaseen kauppiasperheeseen kuuluneen vaimon mainesanojen mukaisesti.

Porvarisnaisten ja -miesten mainesanat olivat samanlaisia. Kauppiaspariskunnan tuli olla rehellinen kaupankäynnissä ja periä myymistään tuotteista oikea hinta. Lisäksi heidän tuli olla ahkeria ja palvelualttiita, jotta he olisivat hyödyttäneet valtakuntaa.

Viimeiset kaksi määritelmää liittyivät porvarisnaisten osalta kotitalouden hoitamiseen ja siihen, että he toimivat miehensä apuna kaupassa. Lisäksi vaimojen oletettiin olevan jumalisia, sillä uskonnon oikea harjoittaminen edisti aikakaudelle tärkeää harmoniaa ja lepytti Jumalan sekä esti tämän lähettämät vitsaukset, kulkutaudit, nälänhädät ja sodat.

Avioliittoa ei saanut solmia pakosta, vaan siihen tuli kuulua rakkautta, iloa ja tyytyväisyyttä puolisoiden välillä. Pormestari Nicolaus Lietzenin rakkaus vaimoonsa Katarina Wernleen suisti hänet suruun tämän kuoltua vuonna 1657: "Kuolema on tullut talooni ja sitä minä valitan. Hän on riistänyt minulta vaimoni, joka oli kotini valo. Hän kuoli kesken parhaita vuosiaan ja nuoruutensa kukoistuksessa. Sydämeni riutuu surusta tästä raskaasta iskusta. Voi minua tuskaista mies raukkaa! Suru minut kohtasi niin yllättäen ja teki päiväni yksinäisiksi."

Lietzen tunsi itsensä sururunon sanojen mukaan lisäksi häkkilinnuksi, joka voipui itkusta istuessaan yksin kotona. Siellä hän ajatteli hyvää puolisoaan ja hänen sydämensä riutui kaipauksesta. Koska hänen vaimonsa, hänen lohtunsa, ilonsa ja huvinsa, oli otettu häneltä pois, hän heräsi usein yöllä kaipauksesta ja tunsi itsensä aamulla täriseväksi raunioksi.

Avioliiton tarkoituksena oli siittää lapsia ja molempien puolisoiden tuli huolehtia heistä. Kuoleva ja leski murehtivat usein pienten lastensa kohtaloa, kuten Lietzen: "Kun kuulen pienten äidittömien lasteni itkun, en voi kuin kyynelehtiä ja huokailla. Jumala lohduttakoon teitä pienet lapseni. Teidän äitikultanne makaa paareilla, enkä saata puhua siitä."

Katekismukseen kuuluneen Huoneentaulun mukaan vanhempien velvollisuutena oli huolehtia lasten kasvatuksesta, ja se ei onnistunut ilman tarpeellista kuritusta. Sitä kuoleva Katarina Wernlekin vaati jälkeen jääviltä: "Teidät ja pienet lapseni suljen minä nyt Jumalan huomaan. Kurittakaa heitä Hänen käskyjensä mukaan ja pitäkää heidät Jumalan pelossa."

Myös pienenä kuollut lapsi saattoi lohduttaa vanhempiaan runon sanoin: "Jumala otti sieluni luokseen, iloon ja riemuun ikuiseen. Tähän minä tyydyn, sillä Herrani haluaa minulle hyvää, kun otti sieluni pois kuoleman ikeestä ja maailman pilkasta."

Hautajaisrunot osoittavat, ettei avioliittoja solmittu pelkästään hyötynäkökulmasta, vaan rakkaus oli niissä konkreettista ja kouriintuntuvaa, vaikka se osoitettiinkin runoissa korulausein.

Veli Pekka Toropainen

Filosofian tohtori Veli Pekka Toropainen on Suomen historian tutkija, joka on erikoistunut 1600-luvun historiaan. Toropainen on Suomen Sukututkimusseuran tutkijajäsen ja Aikakauskirja Genoksen toimitusneuvoston jäsen sekä sukututkimuksen opettaja.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 8/2022. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.