Henkikirjat sukututkijan tietolähteenä

Sukututkimus on matka menneisyyteen, joka avaa ovia esi-isiemme elämään ja antaa meille mahdollisuuden ymmärtää paremmin, mistä tulemme. Kirkonkirjoista ovat sukututkijat etsineet esi-isien syntymäpäiviä ja elämän vaiheita; avioliiton kuulutuksista aina kuolinpäiviin asti. Kirkonkirjoihin itsekin turvauduin pitkälti, kunnes löysin henkikirjat ja niissä olevan tietomäärän.

Henkikirjahaku sukututkimuksen apuna

Aloittaessani ensimmäisen kerran sukututkimusta, elettiin vielä mikrofilmien aikaa. Maakuntakirjaston kellarissa innostuneena etsin esi-isieni tietoja kirkonkirjoista. Usein tuskastuin, kun en saanut käsialasta selvää ja ehkäpä tämän vuoksi harrastus jäi useiksi vuosiksi unholaan. Kun aloitin uudestaan, innostukseni sukututkimukseen suorastaan räjähti. Näiden vuosien aikana Suomen Sukututkimusseura oli luonut HisKi -tietokannan helpottamaan tiedon löytämistä ja ihan selkokielellä. Löysin myös Kansallisarkiston, Siirtolaisinstituutin ja Kansalliskirjaston laajasti digitoidut tietolähteet, joita pystyin tutkimaan omalta koneeltani ja Digihakemiston, joka helpotti asiakirjojen löytymistä. Enää ei tarvinnut siirtyä kotikoneelta mihinkään.

Niinpä minulle kävi kuten monelle muulle: harrastus vei mennessään. Selvitellessäni esi-isieni tietoja, nälkä kasvoi syödessä ja halusin "sijoittaa" henkilöt taloihin ja torppiin, joissa olivat asustaneet aikoinaan. Aloin tutkimaan kirkonkirjoista taloja, missä olivat esi-isämme milloinkin asustaneet. Kirkonkirjoista ei talon nimeä ja numeroa enempää tietoa irronnut. Isännät oli rippikirjaan merkitty, mutta välillä jäi epäselväksi tämäkin tieto, saati sitten minkä nimisiä torppia oli talon mailla.

Tilasin uusjaon asiakirjat esi-isieni talon jakotoimituksesta ja jonkin verran asiaan tuli selkoa. Seuraavaksi ajattelin, että mennään askel kauemmaksi ja tilaamaan isojaon asiakirjat. Vaan niitäpä ei sitten ollutkaan, kun olivat palanneet Vaasan palossa 1852. Mistäpä sitten tietoa seuraavaksi hakemaan. Löysin henkikirjat avukseni, ja aloitin vuodesta 1809, josta onnekseni löysin samat isäntien nimet kuin Vaasan palosta säilyneessä isojaon (1800) jakokirjasta. Vuosi vuodelta kahlasin henkikirjojen käsin kirjoitettuja tietoja lävitse. Merkkasin ylös isännät ja talojen muut asukkaat. Vuosien myötä alkoi henkikirjoihin ilmaantumaan torppia näiden kantatilan talojen alle. Sittemmin alkoi manttaaliluvut muuttumaan tilojen jakamisen myötä, ja kun päästiin uusjakoon, oli kolmesta kantatilasta muodostunut jo toistakymmentä tilaa.

Poiketen kirkonkirjoista, ei henkikirjoista löytynyt nimen lisäksi kuin syntymävuodet ilman tarkkaa päivänmäärää ja kuukautta. Lapsien kohdalla ei sitäkään, kun eivät olleet verovelvollisia. Lapset ilmoitettiin vain määränä erotellen tytöt ja pojat. Mutta sitten toisaalta sain henkikirjoista irti paljon lisätietoa, mitä kirkonkirjat eivät taasen kertoneet talojen asukkaista. Pystyin selvästi näkemään, ketkä asuttivat samaa taloa tahi torppaa. Kuka oli isäntä ja kuka oli vaimonsa tahi kuka oli renkinä talossa. Henkikirjojen merkinnöistä löysin myös esi-isieni ammatit, lapsimäärät, muutot Amerikkaan, köyhyyden tai sairaudet, toisin kuin kirkonkirjoista. Välillä sitten taas tuskastuin, kun en saanut selvää kyseisen kirjoittajan koukeroista ja mietin, että miksei ole tehty "HisKiä" tähän tietolähteeseen.

Henkikirjojen indeksointi vapaaehtoisena

Aivan kuin tämä ajatus olisi kuultu ja Facebookissa vastaani tuli ilmoitus henkikirjojen vapaaehtoisesta indeksoinnista. Innostuin tästä heti ja ilmoittauduin mukaan.

Kuten sanotaan luulo ei ole tiedon väärtti. Luulin tietäväni mitä henkikirjoihin on merkitty, mutta hyvin nopeasti sain huomata, etten tiennytkään. Vapaaehtoisena tehty henkikirjojen indeksoiminen on vahvistanut suuresti ymmärrystäni henkikirjojen merkintöjen sisällöstä. Niissä esiintyvien lyhenteiden merkitys on myös kasvanut huomattavassa määrin indeksoimisen myötä. Samoin vanhan käsialan tulkitseminen on nopeutunut ja helpottunut; enää ei tarvitse niin usein tuskailla, kun ei saa koukeroista selvää.

On mielenkiintoista huomata kuinka erilaista tietoa sukututkija saa irti henkikirjoista verraten kirkonkirjoihin. Rippikirjan merkinnöistä harvoin selviää perheen taloudellinen tilanne. Henkikirjan lyhenne vtnjhvl taasen kertoo tämänkin seikan. Toki itselleni tuo lyhenne ei ihan heti auennut, mutta kun meitä vapaaehtoisia on useampi, niin aina joku tietää enemmän ja näin omakin tietämys kasvaa. Nyt tämäkin lyhenne on minulle selvinnyt ja auki luettuna näin merkitty henkilö on "varaton ja henkirahasta vapautettu lasten tähden".

Samoin henkilöiden sairaudet tai oikeastaan vajavaisuudet tulee henkikirjoissa enemmän esiin kuin kirkonkirjoissa. Kirkonkirjoissa pappien merkinnät ovat keskittyneet enemmänkin henkiseen vääryyteen, ja niinpä äpärät ja ripitetyt on merkitty henkilöiden huomautuksiin. Henkikirjojen merkinnöistä saadaan taasen lukea, että henkilö oli raajarikko, kuuro, sokea, vähämielinen tai ihan suoraan sanottuna mielipuoli.

Itselleni ehkä paras anti henkikirjoissa oli se, että kirkonkirjoja paremmin, näkee merkinnöistä selvemmin, ketkä asuttivat samaa taloutta. Henkikirjan merkinnöistä selviää myös helpommin, kuka oli minkäkin talon tai torpan isäntä, ja asustiko talossa piikoja tai renkejä. Samoin tieto Amerikkaan lähtemisestä löytyi kirkonkirjoja paremmin henkikirjoista.

Yhteenveto

Henkikirjahaku on HisKin kaltainen, sukututkimusharrastajan elämää helpottava tietokanta. Henkikirjahaku auttaa löytämään tietoa esi-isistä, vaikka kirkonkirjoja ei löytyisikään. Olen iloinen, että olen päässyt mukaan luomaan jotain yhtä hyödyllistä kuin HisKi meille sukututkimusharrastajille. Sukututkimus on kuin palapeli, jossa jokainen tiedonjyvä henkilöstä on yksi pala. Jokainen pala auttaa meitä hahmottamaan kuvaa menneisyydestämme, ymmärtämään paremmin, keitä olemme ja mistä tulemme. Henkikirjahaku ja vapaaehtoinen indeksointi tekevät tämän palapelin kokoamisesta hitusen verran helpompaa varsinkin heille, joilla ei ole mahdollisuutta löytää tietoja kirkonkirjoista.

Itselleni tämä Henkikirjahaun täydennys vapaaehtoisena on ollut mukavaa vaihtelua omien juurieni tutkimisen lomassa. Välillä tulee hetkiä, kun sukututkimus ei tunnu etenevän; jonkun esi-isän kohdalla ei löydy tietoa ja se alkaa harmittamaan. Silloin siirryn indeksoimaan, hienosti sanottuna, eli naputtelen lähdeuskollisesti henkikirjurin tekstejä Excel-taulukkoon. Lähdeuskollisuus tuo mukanaan rauhoittavan elementin; minun ei tarvitse kyseenalaistaa mitään, onko merkintä oikein tai väärin, minä vain siirrän sen sellaisenaan taulukkoon. Ja taas hetken päästä voin palata takaisin omien esi-isien pariin ja usein tämä rauhoittuminen tuo mukanaan tiedonjyvän, yhden palan löytymisen menneisyydestäni.

Jos sinusta tuntuu, että haluat vaihtelua sukututkimusharrastukseesi, niin lähde mukaan vapaaehtoiseksi. Samalla kun autat rakentamaan meille kaikille alan harrastajille uutta tietokantaa, autat myös itseäsi kasvamaan sukututkijana. Tässä harrastuksessa kun ei koskaan voi sanoa olevansa valmis, kaiken tietävä ja osaava. Itse ainakin olen huomannut, että mitä enemmän tiedän, sitä vähemmän huomaan tietäväni.

Kiitos, että luit tämän artikkelin. Toivottavasti se on antanut sinulle uusia näkökulmia ja inspiraatiota sukututkimukseen. Hyvää matkaa menneisyyteen!

Ulla Öhage

Ulla Öhage on sukututkija ja hän indeksoi vapaaehtoisena henkikirjoja Suomen Sukututkimusseuran Henkikirjahakuun.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 3/2024. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.