Kirkon kuudennusmiehet
Kirkon seurakunnalliset luottamusmiehet kuudennusmiehet (sexman) valittiin alueittain tasaisesti pitäjän eri kulmilta. Heidän ensisijaisena tehtävänään oli valvoa, että kylissä noudatettiin kristillistä järjestystä ja siveellistä käyttäytymistä.
He toimivat siten kylänvanhimpina, joiden johdolla järjestettiin esimerkiksi hartaustilaisuuksia. Vaikka kuudennusmiehet oli valittu kirkolliseen luottamustoimeen, kuului heidän olla myös maallisissa asioissa esimerkkinä yhteisölleen ja samalla ohjata muitakin sellaiseen elämään. Kuudennusmiesten tärkeänä tehtävänä oli osallistua kirkonkokouksiin, joissa päätettiin seurakunnan yhteisistä asioista. Niissä määrättiin esimerkiksi kirkon ja pappilan rakennusten korjaus- ja rakennusvelvollisuuden jakamisesta sekä köyhäinhoidosta. Kokouksessa voitiin myös nuhdella yksittäisiä seurakuntalaisia huonosta elämästä, ja heidän jokapäiväinen ojentaminen ruotuun jäi kuudennusmiehille. Kuudennusmiehet suorittivat myös erilaisten maksujen kantoja pitäjällä. Tämä velvollisuus ulottui myös maallisiin maksuihin, joista esimerkiksi paloavun kerääminen oli jokavuotinen taakka. Lokakuussa 1697 Loimaan Sigfrid Myllykylä valitti menettäneensä tulipalossa riihen, puimahuoneen eli luuvan ja ladon sekä suuren osan sadostaan. Vahinko oli tapahtunut yöllä väen nukkuessa. Tuli oli levinnyt riihen uunista ja kyseessä oli oikea vahinko, jonka lautakuntakin todisti. Hänelle myönnettiin paloapuna 12 kupariäyriä Loimaan nimismiespitäjän joka talolta. Kuudennusmiehet määrättiin keräämään tämä hänen paloapunsa. Myös kokonaisen kylän tuhonneita paloja tapahtui. Kun Loimaan Kauhanojan kylä tuhoutui tulipalossa vuonna 1653, määrättiin kuudennusmiehet suorittamaan paloapurahojen kanto neljälle tuhoja kärsineelle talolliselle Loimaan, Huittisten, Euran, Eurajoen, Ulvilan, Säkylän ja Kokemäen pitäjistä. Kirkko ja käräjät määräsivät kuudennusmiehet suorittamaan mitä moninaisimpia tehtäviä katselmuksista kyytimatkoihin. Loimaalla kuudennusmies Matti Mikkola todisti helmikuussa 1693, että Påval Jöransson Köyliön kylästä oli ollut kirkossa humalassa Tapaninpäivänä, mutta nukkunut hiljaa käsiinsä nojaten. Hän ei ollut aiheuttanut muuta häiriötä kirkossa. Levälän Josef Jussila puolestaan kuoli joulukuussa 1681 juovuspäissään tielle. Kun kirkkoherra Kristian Procopaeus sai tietää asiasta, määräsi hän Matts Mikkolan katsastamaan ruumiin kirkon kuudennusmiehen ominaisuudessa. Kokemäen Matts Paturi puolestaan joutui kirkon kuudennusmiehenä toimittamaan spitaaliin sairastuneita Kokemäeltä Turkuun hospitaaliin lähetettäväksi. Myös Matts Paturi määrättiin lopulta Seiliin, sillä hänen todettiin saaneen itsekin taudin. Loimaan Kurittulan Mikkolan kolme perättäistä isäntää ovat oiva esimerkki kuudennusmiehen toimen periytymisestä samassa suvussa. Grels Sigfridsson oli toimessa ainakin vuodesta 1638 vuoteen 1642. Vuonna 1640 hänelle maksettiin kirkonkassasta neljä taalaria 16 äyriä ikkunalasista ja niihin liittyvästä työstä. Vuonna 1646 Grelsiltä ostettiin kahdeksan vaarnaa ja alttarikaiteen ovirauta yhteensä neljällä markalla. Vuonna 1649 hän antoi kirkolle käyttöön kaksi härkää ja kolme lapiota. Lisäksi hän veisti 70 vaarnaa. Näistä kaikista hänelle maksettiin yksi taalari. Grelsin vävy Matts Mickelsson sai vuonna 1667 taalarin kyydittyään kirkkoherran Vampulaan. Matts haudattiin vuonna 1708 Loimaan kirkon kuoriin ja tavanomaisen kahdeksan kuparitaalarin sijasta hänen hautapaikastaan kirkkoon perittiin vain neljä taalaria kiitoksena kuudennusmiehen toimen hoitamisesta. Mattsin puoliso Valborg Grelsdotter haudattiin vuonna 1697 Loimaan kirkon kuoriin ja tästä maksettiin kahdeksan taalaria. Vuonna 1700 piispa Johannes Gezelius kuitenkin päätti, että hautapaikan hinnasta tuli palauttaa kolme taalaria perheelle Matts Mickelssonin hoitaman kuudennusmiehen toimen tähden. Myös seuraavan sukupolven Matts Mattsson toimi kuudennusmiehenä. Hänet haudattiin vuonna 1726 ilmaiseksi suorittamansa tehtävän takia Loimaan kirkon alle.
Veli Pekka Toropainen