Sininen sortuutti
Kansan koreilunhalu on ollut Suomessa vuosisatoja kauhistus esivallalle. Yhtenä syynä oli halu erottaa säädyt omiksi ryhmikseen pukeutumisen avulla. Kunkin neljän säädyn tuli käyttää niitä vaatteita, jotka palvelivat sitä parhaiten ja osoittivat sen aseman yhteiskunnassa.
Alempien ei ainakaan sopinut koreilla samanlaisilla vaatteilla kuin heidän ylempänsä käyttivät. Toisena syynä pukeutumisen rajoittamiseen oli pelko siitä, että valtakunnalle tuiki tärkeät varat valuivat ulkomaille, kun sieltä tuotettiin kalliita kankaita tai asusteita. Esimerkiksi rahvas eli yhteinen kansa kuitenkin katsoi arvolleen soveliaaksi hankkia vaatekappaleita, jotka osoittivat kunkin varallisuutta yhteisössä. Talollisten ja näiden vaimojen parissa tämä oli osittain sallittua, mutta kun rengit ja piiat halusivat pukeutua samoin, ylitettiin sopivan raja.
Ruotsin ajalla kruunu antoi ylellisyysasetuksia, joissa määriteltiin se, miten kunkin säädyn tuli pukeutua. Turussa leimattiin porvariston vanhat vaatteet, jotta asetuksen jälkeen hankitut uudet ylelliset vaatteet olisi voitu erottaa niistä sakkojen määräämistä varten. Määräykset ulottuivat hihansuiden käänteiden leveyteen ja nappien määrään ja laatuun. Kaupungin ympäristössä paikallinen papisto huolehti säädyllisestä pukeutumisesta.
Turun naapuriseurakunnan Kaarinan kirkonkokouksessa käsiteltiin elokuussa 1793 kuninkaallisen majesteetin ylellisyysasetusta. Myös Kaarinassa oli yleistynyt liian ylellinen pukeutuminen, toisin kuin esivanhempien yksinkertaisen pukeutumisen aikoina. Seurakuntalaiset lupasivat luopua siitä, koska majesteetti halusi niin. Vastaisuudessa silkit ja ulkomaiset kankaat olivat kiellettyjä talonpojilta.
Pitäjäläiset anoivat kuitenkin alamaisimmin, että naineet naiset saisivat käyttää silkkimyssyjä ja niitä silkkivaatteita, jotka he olivat hankkineet jo aiemmin. Heille annettiin tähän lupa, kunhan leimauttaisivat vanhat silkkinsä, jotta ne voitaisiin tunnistaa jatkossa uusista. Miehet sen sijaan lupasivat pukeutua jatkossa harmaaseen ja mustaan nyt vallitsevan sinisen asujen värin sijaan.
Lupausta ei aivan noudatettu, sillä talollisperheestä syntyisin ollut renkikin halusi erottua sosiaalisesti alemmasta taustasta tulevista rengeistä. Esimerkiksi Kaarinan Ravattulan kylän miesten perukirjoissa esiintyvät myös jatkossa juuri siniset vaatteet. Nuoren miehen vaatevarasto saattoi olla muutenkin mittava. Sininen sortuutti Kansan koreilunhalu on ollut Suomessa vuosisatoja kauhistus esivallalle. Yhtenä syynä oli halu erottaa säädyt omiksi ryhmikseen pukeutumisen avulla. Kunkin neljän säädyn tuli käyttää niitä vaatteita, jotka palvelivat sitä parhaiten ja osoittivat sen aseman yhteiskunnassa.
Lokakuun 6. päivä 1834 suoritetun Ravattulan Särvän rengin Matts Jakobsson Lindgrenin perunkirjoituksen mukaan hänen perillisensä olivat hänen veljensä talollinen Johan Jakobsson Särvä ja nuorin sisar Maria Jakobsdotter.
Rengillä oli huomattava nuoren miehen vaatetus, johon kuuluivat sininen kaprokki eli leveäkauluksinen päällystakki vihreällä vuorilla, meleerattu verkasortuutti eli puolipitkä erivärisistä kudelangoista valmistetusta kankaasta tehty takki, sininen frakki, puolipitkä turkki, lyhyt röijytakki, kaksi paria sinisiä housuja, pari harmaita housuja, kahdet verkaliivit, kahdet huonommat liivit, kesäröijytakki, kolme kyynärää harmaata sarkaa, kaksi hienoa hattua, verkamyssy, kaksi nahkamyssyä ja sininen sateenvarjo.
Hänellä oli lisäksi kolme villapaitaa, neljä palttinapaitaa ja kahdeksan muuta paitaa, kaksi sinistä miesten esiliinaa, kalsongit, kolme kyynärää neliniitistä palttinaa, punainen silkki, musta silkki, puuvillakaulaliina, kaksi valkoista kaulaliinaa, neljä simsettiä eli kravattia, 15 kaulaliinaa, viisi nenäliinaa, kahdet sukat, yhdet kintaat, kolme paria saappaita ja yhdet päällyssaappaat. Renki Lindgren oli sunnuntaisin kirkonmäellä ja markkinamatkoilla Turussa arvostusta herättävä näky ylellisine vaatteineen.
Veli Pekka Toropainen
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 3/2023. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.