Talonpoikien liikkuvuus 2

Verotuksen ja kirkon lähteet antavat sukututkijalle kuvan maalaisyhteisöstä, jossa ihmiset pysyivät paikoillaan. Korkeintaan muutettiin asuin- tai palveluspaikkaa lähialueilla. Tuomiokirjat antavat monipuolisemman kuvan esivanhempien liikkumisesta. Esimerkiksi olen ottanut Turun hallinnolliseen, kirkolliseen ja markkina-alueeseen kuuluneen Loimaan pitäjän tuomiokirjat 1500-luvulta 1700-luvulle. Käyttämäni oikeusjutut käsittelevät tuomiokirjoissa yleisesti esiintyviä matkustamisen syitä. 

KIRKO´N KYMMENYKSET
Kirkko käytti talonpoikia tarvitsemiensa tuotteiden noutamiseen kaupungeista. Kirkontilien mukaan loimaalainen talollinen saattoi siten viedä Turkuun markkinamatkallaan kirkon viinijyviä ja tuoda takaisin ehtoollisviiniä. Haaran kestikievari Thomas Mattilalle puolestaan maksettiin maaliskuussa 1654 taalari 28 äyriä siitä, että hän kyyditsi kirkkoherran Punon kestikievariin Huittisten Vampulaan. Kirkonkassasta maksettiin myös muunlaisia korvauksia. Johan Frank sai vuonna 1667 avustusta, sillä hän oli ollut vankina i Tattarijt och Turkijt.

Myös kirkon vaatimat matkat aiheuttivat vastustusta, sillä talonpojat saattoivat katsoa, että ne eivät kuuluneet heidän suoritettavikseen, vaan olivat ainoastaan papiston itsensä keksimiä. Helmikuun alussa 1757 pidettiin lukusia Torkkalassa, ja Krister Markula halusi maksaa kymmenyksensä kirkkoherra Gustaf Haartmanille. Tämä käski toimittaa ne langolleen kauppias Pippingille Turkuun. Krister heitti setelit pöydälle kirkkoherran eteen ja kysyi sellaisen säädöksen perään, joka määräisi hänet toimittamaan ne Turkuun.

Niskoittelijat lähetettiin tuomiokapitulin tutkittavaksi hiippakunnan pääkaupunkiin, mikäli kyseessä oli kirkkolakia loukkaava käytös. Helmikuussa 1701 käsiteltiin Haaran renki Henrik Sipilän ja Auvaisten piika Kirstin Danielsdotterin kihlausasiaa. Henrik ei halunnut pitää kihlausta ja hänet oli siksi määrätty kaksi kertaa saapumaan Turkuun tuomiokapitulin eteen. 

RUODUN RASITUKSET 
Kolmantena matkoja vaatineena instanssina oli sotaväkilaitos, joka tarvitsi luonnollisesti miehiä sotaretkilleen valtakunnan rajojen ulkopuolelle. Esimerkiksi Matts Pehu oli ratsastalollinen Haitulassa ja toimi itsekin ratsumiehenä pariin otteeseen. Marraskuussa 1642 kentiltä palannut Matts tuomittiin saamaan kaksi riikintaalaria Tammiaisten ratsumiehen leskeltä Britalta. Tämän mies oli lainannut rahat häneltä Saksassa. Pehu ratsasti jälleen Puolassa vuosina 1655-56, ja palasi toiseltakin sotareissultaan kotiin. Kotona olleiden talonpoikien huolena olivat erityisesti vuosittaiset rykmentinkokoukset, joihin heillä oli velvollisuus kyyditä sotamiehensä sekä näiden varusteet. Heinäkuussa 1676 Haaran Mickel Lassila pyysi lautakunnalta todistusta, sillä hän aikoi hakea Pöytyän käräjillä korvausta Prunkkalan asukkailta. Loimaalaisten olisi pitänyt kyyditä sotaväkeä vain sinne saakka, mutta prunkkalalaisten laiminlyönnin vuoksi monet olivat joutuneet jatkamaan kyytiä aina Turkuun saakka. Lokakuussa 1728 luutnantti Johan Elers syytti kapteeni Johan Husgafvelin puolesta Kosken Karin Anttilaa ja Henrik Tiuttua sekä Sikilän Jakob Ojalaa siitä, etteivät nämä olleet toimittaneet sotamiehensä varusteita edelliseen rykmentin katselmukseen Turkuun 15. syyskuuta. Heitä oli jo rangaistu tästä kuninkaallisen säädöksen mukaan. Selvisi kuitenkin, että varusteet jäivät kuljettamatta, kun luutnantti Elers määräsi oman arkkunsa kyytimiehen kuormaan. Sotamiehille oli hankittava määrätty varustus, joka oli usein saatavissa vain kaupungeista. Esimerkiksi Onkijoen Henrik Yli-Hollo valitti tammikuussa 1744, ettei Gabriel Ala-Hollo suorittanut omasta osastaan ratsutilaa hänelle kuuluvia ratsumiehen kustannuksia. Gabriel esitti oman laskelmansa, jonka mukaan hän oli tuonut neljältä eri matkalta Turusta ratsumiehelle patruunapullon, muskettipiitä, viitanhakoja, rakuunankengät, ruutipussin, luotipussin, hevosen riimun ja peiton sekä liekaköyden. Lisäksi hän oli kuljettanut ratsumiestä 181 kuparitaalarin arvosta katselmuksiin ja äksiiseihin. 

Veli Pekka Toropainen

Filosofian tohtori Veli Pekka Toropainen on Suomen historian tutkija, joka on erikoistunut 1600-luvun historiaan. Toropainen on Suomen Sukututkimusseuran tutkijajäsen ja Aikakauskirja Genoksen toimitusneuvoston jäsen sekä sukututkimuksen opettaja.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 11/2022. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.