Yhteiseksi hyväksi vai jäsenten eduksi - mietteitä Seuran verkkopalveluiden kehittämisestä

Vuoden alussa aloittanut uusi verkkopalvelutoimikunta pääsi aloittamaan työnsä hyvästä asemasta, kun Seuran verkkopalvelut voivat hyvin ja keräävät käyttäjiä. Ratkottavaksi tuli silti myös muutamia mutkikkaita kysymyksiä verkkopalveluiden kehittämisestä tämän ja seuraavienkin vuosien aikana. Haasteita on, mutta on mahdollisuuksiakin. Juuri yksivuotisjuhliaan viettävä Henkikirjahaku monine vapaaehtoisine tallentajineen luo iloa ja uskoa siihen, että hyviä uusia palveluita syntyy ja että ne ovat jäsenistön pitämiä.

Vuoden alussa käynnistyi Seuran uuden verkkopalvelutoimikunnan kausi. Myös toimikunnan kokoonpano uudistui osittain, kun Seuran toiminnanjohtaja P. T. Kuusiluoman, verkkopalveluasiantuntija Mikko Kuitulan ja allemerkinneen lisäksi joukkoon saatiin Museoviraston kuvakokoelmista vastaava Ismo Malinen.

Jo ensimmäisessä kokouksessa aloimme käydä läpi ryhmän tämän vuoden tehtäviä, Seuran verkkopalvelutarpeita ja toiminnan yleisiä reunaehtoja. Lähtötilanne on hyvä, kun Seuran palvelut HisKi etunenässä keräävät käyttäjiä ja Seuran palvelutuotanto on laadukasta ja sukututkijoita monipuolisesti palvelevaa. Silti samalla huomiota on kiinnitettävä tiukentuvan taloudenpidon vaikutuksiin verkkopalveluiden tuotantoon. Jo ensimmäisessä kokouksessa päätettiin esittää Seuran hallitukselle luopumista Omista Juurista, jonka käyttäjämäärä on jäänyt kovin alhaiseksi ja kiinteät kustannukset puolestaan korkeiksi. Näkemykseksi muodostui, että kaupalliset sukupuupalvelut ovat perineet voiton Omiin Juuriin nähden, ja että Seuran resursseja on syytä kohdistaa sellaisiin palveluihin, jossa kustannukset ja käyttäjämäärät ovat edullisemmassa suhteessa. Toimikunta piti tärkeänä palvelun hallittua alasajoa niin, että kaikilla tietoja tallentaneilla on siirtymäajan puitteissa mahdollisuus saada tuottamansa data palvelusta takaisin itselleen.

Keskustelimme yleisemminkin Seuran palvelutuotannon rakenteista. Iso ja tarpeellinen kysymys on, missä määrin Seuran palvelutuotannon tulee olla yleishyödyllistä ja missä määrin sen jäsenistöä palvelevaa. Itse ajattelen, että esimerkiksi HisKi tulee säilyttää yleishyödyllisenä eli siis kaikkien saatavilla olevana, sillä se on pitkän historiansa aikana imaissut varmasti valtavan määrän ihmisiä sukututkimusharrastuksen pariin – ja tuottanut sitä sosiaalista kestävyyttä, josta kulttuuriperinnön yhteydessä nykyisin mielellään puhutaan ja jota sukututkimuskin osaltaan vahvistaa. Sen sijaan eräitä muita palveluita olisin itse valmis siirtämään jäsenetujen piiriin, sillä palvelinympäristöjen ylläpito vaatii varoja ja tuntuisi reilulta, että paino ei lepäisi vain nykyisellään supistumaan päin olevan jäsenkunnan harteilla. Toki jäsenmaksun suuruus aina välillä puhututtaa. Kuukausitasolla summa on silti alle puolet Netflixin hinnasta, ja tarjotut sisällöt monelle meistä sitä koukuttavinta lajia.

Otsikossa esitetty kysymys on silti kovin monimutkainen: johtaisiko vaikkapa hautakivitietokannan siirtyminen kirjautumisen taakse tyytymättömyyteen, jäsenkatoon tai jopa vapaaehtoisten kiinnostuksen lopahtamiseen? Niitä riskejä tuskin kukaan haluaisi ottaa. Seuran suurin voima ovat HisKiä, Hautakivitietokantaa, Henkikirjahakua ja muita palveluita täydentävät vapaaehtoiset. Heidän tahtonsa ja tavoitteensa painavat paljon. Lisäksi jokainen seura tarvitsee jäsenistöä, joka on kukkaronsakin voimalla valmis viemään yhteisiä tavoitteita eteenpäin.

Näistä isoista kysymyksistä on syytä keskustella avoimesti jäsenistön kesken. Ensi kuun Jalmarissa julkaistaan jäsenkysely, johon toivomme runsasta osallistumista. Tavoitteena jatkossakin on, että verkkopalvelut ovat jäsenten tahdon mukaisia ja sellaisia, joiden kehittämiseen mahdollisimman monella on mahdollisuus ja kiinnostusta osallistua.

Tomi Ahoranta

Tomi Ahoranta on Kansallisarkiston kehittämispäällikkö, Seuran hallituksen jäsen ja verkkopalvelutoimikunnan puheenjohtaja.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 4/2024. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.