Kakskerran kirkkoa rakentamassa

Piikkiön ja Kaarinan kruununnimismies Gustaf Wikström selitti kihlakunnanoikeudelle lokakuussa 1765, että kuninkaallinen majesteetti oli antanut 4.4.1764 Kaarinan Kakskerran ja Satavan saaren asukkaille luvan rakentaa kirkon ja pitää omaa pappia. Turun kaupunginarkkitehti Christian Friedrich Schröder (1722–1789) oli voittanut tarjouskilpailun rakentamisesta ja hän hankki myös ammattimiehet rakennuksille.

Kaarinan ja Piikkiön käräjillä annettiin lokakuussa 1770 määräys, että Kakskerran ja Satavan saarten talollisten tuli saapua käräjille vastaamaan rakennusmestari Schröderin haasteeseen maksaa hänelle sopimuksen mukainen palkka. Tämä määräys kuulutettiin heille Kakskerran kirkon saarnastuolista 28. lokakuuta 1770.

Arkkitehdin vaatimus korvauksesta koski Brinkkalan kartanon omistajaa hovioikeudenneuvos Joachim von Glania ja useita talollisia. Vastaajat kertoivat oikeudelle, että maaherran päätöksen mukaan heidän tuli maksaa puuttuva summa 875 kuparitaalaria arkkitehdille vasta, kun tämä olisi suorittanut kirkon rappauksen ja maalauksen valmiiksi, kuten sopimuksessa luki. Koko hänen saamansa korvaus oli 4 000 kuparitaalaria. Seurakuntalaiset sopivat lopulta 2.4.1772 arkkitehdin kanssa niin, että he maksoivat tälle loppusummana 1 500 kuparitaalaria.

Schröder oli palkannut rakennustyömaalle käsityöläismestareita kisälleineen ja oppipoikineen kaupungista, ja hänen alaisuudessaan työskenteli talollisten lisäksi muurareita, kirvesmiehiä, seppiä, puuseppiä ja lasimestareita. Esimerkkinä Turun kaupungin kirvesmies Jakob Winell, joka vaati Piikkiön ja Kaarinan käräjillä helmikuussa 1773 Schröderiltä palkkaansa 180 kuparitaalaria.

Schröder vastasi kirjallisesti, ettei hän voinut saapua käräjille, sillä hän oli joutunut olemaan jo joitakin viikkoja vuoteenomana molemmissa jaloissa olleiden kihtisärkyjen vuoksi, kuten hänen käräjille lähettämänsä lääkärintodistus osoitti. Hän kirjoitti myös, ettei ollut sopinut Winellin kanssa mitään töistä, sillä kakskertalaiset olivat sopineet Schröderin kanssa, että he hankkisivat itse kirves- ja työmiehet kirkonrakennukselle.

Asiaa käsiteltiin kaikilla käräjillä seuraavina vuosina, mutta sitä jouduttiin lykkäämään eri syistä. Maaliskuussa 1775 Schröder lähetti Turun lasaretinkirurgi Johan Wolterin todistuksen siitä, että hän oli jälleen vuoteenomana kihdin aiheuttamien jalkakipujen vuoksi. Harald Alftanin ja H. J. Schultzin antama todistus kertoi, että he olivat käyneet hänen luonaan, mutta hän oli ollut jo viikkoja vuoteenomana.

Winell ilmoitti matkustaneensa Kakskertaan kesäkuussa 1769 ja työskennelleensä kirkolla seuraavasta päivästä 59 päivän ajan. Lisäksi hän oli ollut 24 päivän ajan rakentamassa kirkon lautaholvia. Hän oli myös työskennellyt 26 päivää ovien, ikkunakaarien, alttarin, sakastin lattian, penkkien ja saarnastuolin pystyttämisen parissa. Seurakunnan edustajat vahvistivat hänen laskunsa oikeaksi. Koska Schröder oli tehnyt työstä sopimuksen Winellin kanssa, määrättiin hänet maksamaan tämän palkka.

Schröder oli Turussa tunnettu siitä, ettei hän välttämättä suorittanut johtamiaan töitä valmiiksi kuin patistamalla. Hän haali kaupungin käsityöläismestareita ja kisällejä, muurareita, kirvesmiehiä, puuseppiä, seppiä ja lasimestareita omille työmailleen maaseudun kartanoihin niin paljon, etteivät kaupungissa suoritetut rakennushankkeet edenneet rakennuskontrahdeissa sovitulla tavalla, vaan viivästyivät tilaajien harmiksi jopa vuosia. Schröderillä oli laajat oikeuden kaupunginarkkitehtinä, ja hän osasi käyttää ne hyväkseen!

Veli Pekka Toropainen

Filosofian tohtori Veli Pekka Toropainen on Suomen historian tutkija, joka on erikoistunut 1600-luvun historiaan. Toropainen on Suomen Sukututkimusseuran tutkijajäsen ja Aikakauskirja Genoksen toimitusneuvoston jäsen sekä sukututkimuksen opettaja. 

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 3/2022. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.