Kapteeni Brennerin vankeus
Armeijan kapteeni Mårten Ingevaldsson Brenner kuului 1600-luvun alkupuolella selvästi soturiluokkaan. Hänelle ei riittänyt sotaisa kunnia kentiltä, vaan hän onnistui rajuuttaan suututtamaan jopa Savonlinnan läänin maaherra Mikael Jordanin.
Hänen käytöksensä oli sellaista, että Olavinlinnassa kokoontui 14. helmikuuta 1648
ylimääräinen tutkijakunta. Tämä katsoi aiheelliseksi kirjata kaikeksi varmuudeksi paperille sen menon, jota kapteeni piti linnassa
maaherran ollessa itse poissa kuningattaren
asioissa. Tutkijoihin kuuluivat mm. Viipurin pormestarit Reinhold Boisman ja Johan
Croëll.
Vaikka entinen kapteeni Mårten Ingevaldsson oli jo tuomittu ja häntä oli pidetty
linnassa vankina syyskuusta 1647 lähtien, ei
hän suostunut pysymään nahoissaan, vaan
haukkui maaherra Jordania päivittäin niin,
että koko linna tiesi sen. Kapteenin mukaan
maaherra oli toiminut virkansa ja valansa rikkoen. Mårtenin mielestä hän ei ollut kruunun
vanki, vaan tyrannimaaherra Paksu Mikkelin
vanki. Tutkijakunta halusi antaa hänelle vielä
tilaisuuden harkita sanojaan sen edessä.
Mårten pysyi kuitenkin huoneistossaan ja
kieltäytyi vastaamasta tutkijoille. Ilmoittipahan vain, että tuomarin sopi tulla hänen luokseen, jolloin hän kyllä kertoisi kaiken. Kun
häntä suostuteltiin tulemaan naapurisaliin,
jossa oikeutta istuttiin, kaatoi hän kruununpalvelija Lassi Ruotsalaisen päähän käymäläsankonsa. Oikeuden mukaan Ruotsalainen
haisi kuin piru, kunnes pääsi veteen pesemään jätteet päältänsä.
Kun Mårtenia ei saatu perumaan sanojaan, palasi oikeus toiseen saliin kuulemaan
todistajia hänen käytöksestään linnassa. Linnan vahtimestari Gustaf Olofsson kertoi, että
kun maaherra matkusti Pohjanmaalle veronkirjoitukseen, oli Mårten yhdessä pienen
poikansa kanssa sepittänyt ja lauleskellut
hänestä häväistysviisua: "Micko läxi Pohian
maallen, Reuon nahka ottaman, Iluexen nahka ottaman, Wåitynnyri candaman, orauan
nahka tuoman, terua tynnyri cans tuoman,
cum hän tulepi, nin minä tahdon, hänen pascata kurkuns, se hundzfått!"
Maaherran palatessa matkaltaan hänen
palvelijansa toivat linnaan joitakin tynnyreitä kalaa. Tällöin Mårten tuli linnanpihalle ja
kysyi: "Mitä sinä on tynnyrissää, ongo woita,
anna minullen yxi tyhiä tynnyri, nin minä pascannan sisän, ia annan hänellen, Coska eij
minulla ole wara woita anda."
Vartiohenkilöstö sanoi yhdestä suusta, että he olisivat mieluummin kaksi jalkaa
maan alla, kuin Mårtenin seurassa, sillä hän
oli niin levoton ja ylimielinen. Samalla hetkellä Mårten Ingevaldsson näyttikin nämä
sanat todeksi. Hän tuli ulos huoneistostaan
ja meni linnanpihan käytävälle sen ikkunan
ulkopuolelle, jonka salissa oikeutta istuttiin. Pihalle sotaväenottoon ja piispankäräjiin kokoontuneille talonpojille hän huusi suureen
ääneen, että Paksu Mikko oli ryövännyt hänet. Jordanille hän käski hankkimaan pirun
vyötäisille ja laskisangot kaulaan, mokomalle
sakramentatun hunsvotille.
Oikeus joutui toteamaan, ettei se kyennyt entisen kapteenin suhteen muuhun, kuin
kirjaamaan kaiken ylös ilmoittaakseen asian
maaherralle. Kun oikeuden istunto päättyi ja
väki lähti laskeutumaan linnanpihalle, alkoi
Mårten murtaa kiviä uunista. Niitä hän heitteli läsnäolijoiden päälle. Vartiomiehet saivat
oven teljetyksi ja valittivat hänen vielä murhaavan heidät. Läpi linnan kuului, kuinka hän
hakkasi ovea säpäleiksi.
Mårten Ingevaldsson tuomittiin tekosistaan kuolemaan, mutta lopulta kuningatar
Kristiina armahti hänet, ja hänet aateloitiinkin
nimellä Brennerfelt. Maaherra Mikael Jordan
erosi virastaan jo vuonna 1650 ja kuoli Tukholmassa 1652. Hänen oma perheensä antoi
kansalle Rauman seudulla puhuttavaa vielä
pitkäksi aikaa epäsäätyisillä avioliitoillaan.
Veli Pekka Toropainen
Filosofian tohtori Veli Pekka Toropainen on Suomen historian tutkija, joka on erikoistunut 1600-luvun historiaan. Toropainen on Suomen Sukututkimusseuran tutkijajäsen ja Aikakauskirja Genoksen toimitusneuvoston jäsen sekä sukututkimuksen opettaja.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 01/2023. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.