Käsityöläisten aatelia

Kustaa Vaasan määräyksestä Turun linnassa aloitettiin 1550-luvulla laajamittaiset korjaus- ja laajennustyöt. Kustaa nimitti poikansa Juhanan Suomen herttuaksi vuonna 1556, jolloin linnasta tuli tämän asuinpalatsi. Mainitun vuoden elokuussa kuningas lähetti Juhanalle Kalmarista rakennustöiden jouduttamiseksi viisi "hyvää käsityöläistä", joista yksi oli kivenhakkaaja Antonius Timmerman.

Hollantilaissyntyinen Antonius Timmerman (k. 1592) oli Turkuun tullessaan jo arvostettu mestari. Hän oli 100 markan vuosipalkallaan linnan suuripalkkaisin käsityöläinen. Rahapalkan lisäksi Antonius sai kangaspalkkaa 10 kyynärää ruskeaa Brabantin-verkaa, 5 kyynärää sortuukia, 2 kyynärää kemlingiä housujen vuoriksi ja 6½ kyynärää punaista Turun-verkaa muiden vaatteiden vuoriksi.

Antoniuksen ensimmäinen työtehtävä Turussa oli valmistaa lattialaatat päälinnaan, joiden lisäksi hän valmisti sinne muun muassa porrasaskelmia ja pylväitä. Vaativampia tehtäviä olivat koristeelliset vaakunat ja ovenkehykset. Antoniuksen linnaan valmistama portaali siirrettiin myöhemmin Uppsalaan. Antoniuksella oli alusta asti apunaan kisällejä ja oppipoikia.

Antoniuksen kivenhakkaamo sijaitsi Turun linnan yhteydessä vuoteen 1558, jolloin se muutti Perniön Latokartanoon. Myöhemmin veistämö siirrettiin Kemiöön Vestlaxin ulkopuolelle Lindholmenille (sittemmin nimeltään Stenholmen). Sieltä saatiin kaunista marmoria, joskaan ei aina riittävästi, jolloin marmoria tuotiin Virosta. Raaka-aineen ja valmiiden töiden kuljetusta varten Antoniuksella oli oma laiva. Juhanan vangitsemisen jälkeen elokuussa 1563 Antonius sai määräyksen palata Ruotsiin, mutta hän asui ja työskenteli edelleen enimmäkseen Suomessa.

Juhanan kuninkaaksi tulon jälkeen (vuonna 1568) Antoniuksen toimintaa tuettiin kaikin tavoin. Hänen kivenhakkaamonsa laajeni niin, että sen työntekijöiden yhteismäärä oli ennen pitkää 30. Antoniuksen verstaassa valmistui useita kuninkaan tilaamia töitä ja Tukholman linnassa on edelleen ainakin Antoniuksen kivenhakkaamossa tehtyjä marmorilaattoja. Vaikka Antonius oli ensisijaisesti kuninkaan palveluksessa, hänen verstaastaan valmistui myös yksityishenkilöiden tilaustöitä.

Suomeen tullessaan Antonius oli vielä naimaton, mutta avioitui täällä kahdesti. Ensimmäinen puoliso viimeistään vuodesta 1562 oli rälssimies Matts Grindin leski Ingrid Sunentytär (Ille-sukua, k. 1565), jonka vanhemmat olivat rälssimies Sune Perinpoika Tenholan Prästkullasta ja Margareta Månsintytär. Toinen puoliso noin vuodesta 1567 oli Valborg Erikintytär (Galt-sukua, k. j. 1606), jonka vanhemmat olivat rälssimies Erik Olofinpoika Kemiön Kuggbölestä ja Ingeborg Erikintytär. Lapsista tiedetään vain toisesta avioliitosta syntynyt tytär Margareta.

Antonius Timmerman kokosi huomattavan omaisuuden ja oli lopulta myös rälssimies, sillä hän suoritti vuodesta 1574 ratsupalvelua Kemiön Kuggbölestä käsin. Kemiössä Antonius omisti lisäksi tilat Dalbyssä ja Lammalassa, neljä tankoa maata Skäggbölessä sekä koko Västermarkin kylän. Paraisilla hän omisti Sandvikin rälssitilan ja myös Tenholan Grindin rälssisäteri oli joitakin vuosia Antoniuksen hallussa. Enimmät tiloista hän sai avioliittojensa kautta.

Joitakin Antoniuksen töitä on säilynyt meidän päiviimme. Tunnetuin niistä lienee Turun linnan esilinnan itäportin yläpuolella oleva Juhana-herttuan vaakuna. Se on hakattu 74 cm korkeaan ja 64 cm leveään kalkkikiveen. Vaakuna asetettiin paikoilleen vuonna 1562.

Pirjo Terho

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 1/2023. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.