Rohkean ”neiti E:n” tarina

Vuoden 1918 sisällissodassa oli tunnetusti punaisia naiskaarteja, mutta vastaavia valkoisia ei ollut lähinnä siksi, ettei Mannerheim hyväksynyt niitä. Taisteluhalukkuutta valkoisilta naisilta ei olisi puuttunut ja monet tekivätkin osansa tavalla tai toisella. Vaarallisinta mahdollista puuhaa oli vakoojana tai aseiden salakuljettajana toimiminen.

Oheisessa valokuvassa poseeraa nuori nainen takkinsa alle piilotetun kolmen kuularuiskuvyön (yhteensä 1359 patruunaa) ja pistoolin (FN Browning M1900) kera. Nainen on Verna Erikson, Helsingissä valkoisten puolella toiminut rohkea ja väsymätön aseiden salakuljettaja, joka tunnettiin peitenimillä "neiti E" ja "Peija". Kuva julkaistiin ensimmäisen kerran Suomen Kuvalehden kannessa 15. kesäkuuta 1918.

Verna Maria Erikson syntyi Turussa 11. huhtikuuta 1893. Hänen vanhempansa olivat merikapteeni Karl Petter Erikson (1837–1898) ja Adolphina Christina Sjödin (1862–1944). Isä oli syntynyt Nauvossa, äiti Uumajassa, Ruotsissa. Perheen isän kuoltua Adolphina-leski lapsineen muutti Helsinkiin asettuen asumaan "Wreden taloon" Pohjoisesplanadi 35.

Verna Erikson kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1913 ja opiskeli sen jälkeen analyyttistä geometriaa ja yleistä fysiikkaa Teknillisen korkeakoulun kemian osastolla. Mainitussa oppilaitoksessa oli tuohon aikaan vain alun toistakymmentä naisopiskelijaa. Sisällissota keskeytti opinnot.

Punaiset hallitsivat Helsinkiä 28. tammikuuta 1918 alkaen 11 viikon ajan. Tuolloin Helsinkiin jääneet valkoiset joutuivat toimimaan maan alla. Öisin oli ulkonaliikkumiskielto, punaiset vartioivat kaikkialla ja tekivät kotitarkastuksia.

Ainakin neljä naisteekkaria osallistui aseiden salakuljetustoimintaan. Verna Eriksonin lisäksi salakuljetusrinkiin kuului muun muassa hänen opiskelutoverinsa ja hyvä ystävänsä, sittemmin arkkitehti ja kirjailija Salme Setälä (1894–1980), joka kertoo tästä varsin riskialttiista toiminnasta muistelmateoksessaan Polusteekin koulussa: Opiskelua kymmenluvulla (Otava, 1970).

Salakuljetustoimintaa johdettiin keskikaupungilla sijainneesta valokuvaamosta, jossa ilmeisesti myös Vernan valokuva otettiin. Valokuvaamosta aseita jaettiin Helsingin suojeluskunnan käyttöön eri puolille kaupunkia. Toiminta oli huippusalaista, edes perheelle tai läheisille ystäville ei siitä kerrottu.

Naisteekkareiden joka-aamuisena kokoontumispaikkana toimi Kauppatorin laidalla sijainnut Nissenin kahvila. Siellä Erikson, Setälä ja muut tapasivat yhdyshenkilön, jolta he saivat toimintaohjeet. Naiset kävivät joskus laitakaupungilla hämäräperäisissäkin loukoissa ostamassa venäläisiltä aseita ja patruunoita, jotka pakattiin kenkälaatikoihin. Mukana oli tuolloin joku miestovereista. Panosvöitä naiset kantoivat takin alle kätkettynä ja aseita hameen alla. Konekivääri naamioitiin kukkapaketiksi.

Sisällissodan päätyttyä Verna Erikson ja Salme Setälä palkittiin rohkeasta toiminnastaan Vapaudenristillä. Verna Eriksonin kohtalo on murheellinen, sillä jo kesällä 1918 hänellä todettiin laajalle levinnyt syöpä. Häntä hoidettiin Kirurgisessa sairaalassa, missä hän kuoli vain 25-vuotiaana 16. lokakuuta 1918. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.

Pirjo Terho

Pirjo Terho on ansioitunut sukututkija, joka on pitkään ja aktiivisesti harrastanut sukututkimusta ja saattanut tutkimuksensa tuloksia julkisuuteen. Terhon kirjoittama sukukirja on voittanut kaksi kertaa Vuoden sukukirja -kilpailun ja hän on kirjoittanut runsaasti artikkeleita Aninkainen-lehteen sekä Jäsenviesti Jalmariin. Terho on toiminut myös Aninkaisen päätoimittajana.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 3/2022. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.