Sukututkimus on parhaimmillaan akateemistakin tutkimusta palvelevaa kansalaistiedettä

Oulussa tänään alkaneen Suku 2023 -tapahtuman avajaistilaisuudessa Suomen Sukututkimusseuran puheenjohtaja Jouni Elomaa totesi sukuharrastamisen elävän tänä päivä kukoistustaan Suomessa.

— Sukututkimus tavoittaa kaikki yhteiskuntakerrokset ja ikäluokat. Keskeisin syy tähän varmasti on lähteiden ja työvälineiden aiempaa parempi saavutettavuus. Voisi ehkä sanoa sukututkimuksen muuttuneen esteettömämmäksi, arvioi Jouni Elomaa.

Motiivit ja tavat harrastaa sukututkimusta on moninaisemmat kuin koskaan aikaisemmin. Tänä päivänä mennään tekniikka edellä. Moni nuorikin saattaa innostua määrittämään itselleen mahdollisimman tarkkaa haploryhmää tai metsästämään serkkuosumia. Niitä sitten yhdistetään verkon sukupuupalveluihin ja rakennetaan maailmansukupuita. Jännitystä lisäävät verkkopalveluista saadut etnisyysarviot ja sukulinjat julkisuuden henkilöihin.

— Ja kaikki on niin helppoa, ei tarvitse kuin nappia painaa, niin kone etsii. Mutta onko tässä kaikessa kysymys sukututkimuksesta? Itse kutsuisin sitä pikemminkin sukuharrasteluksi. Ja silläkin on varmasti tehtävänsä, totesi Jouni Elomaa.

Sukututkimus tehdään sen omista selkeästi määritellyistä metodeistaan käsin. Se on osa historiantutkimusta ja parhaimmillaan akateemistakin tutkimusta palvelevaa kansalaistiedettä. Siksi Suomen Sukututkimusseurakin on tieteellinen seura, osa suomalaista ja kansainvälistä tiedeyhteisöä.

— Meidän harras toiveemme tietenkin on, että jokainen sukuharrastaja haluaa kehittyä myös sukututkijaksi, joka tekee vastuullista ja muitakin hyödyttävää tutkimustyötä. Se edellyttää työvälineiden omaksumista, puheenjohtaja Elomaa esitti.

Vain tekemällä tutkimusta ja etsimällä pitkäjänteisesti vastauksia, opiskelemalla esivanhempien kulttuurista taustaa, kieltä, tapoja ja uskomuksia kasvaa sukututkijaksi. Useimmilla paikkakunnilla vapaan sivistystyön toimijat järjestävät sukututkimuskursseja, joiden kautta voi noita työvälineitä itselleen hankkia.

— Oikean sukututkijan tunnistaa siitä, että hän osaa iloita yhdestä pienestä, mutta työtä vaativasta löydöstä tai oivalluksesta enemmän kuin tuhansien nimien listoista.