Talonpoikien liikkuvuus, osa 3

Verotuksen ja kirkon lähteet antavat sukututkijalle kuvan maalaisyhteisöstä, jossa ihmiset pysyivät paikoillaan. Korkeintaan muutettiin asuin- tai palveluspaikkaa lähialueilla. Tuomiokirjat antavat monipuolisemman kuvan esivanhempien liikkumisesta.

Esimerkiksi olen ottanut Turun hallinnolliseen, kirkolliseen ja markkina-alueeseen kuuluneen Loimaan pitäjän tuomiokirjat 1500-luvulta 1700-luvulle. Käyttämäni oikeusjutut käsittelevät tuomiokirjoissa yleisesti esiintyviä matkustamisen syitä. 

VIERAISIIN PITÄJIIN
Muutot kotipaikkakunnalta kuuluivat jokapäiväiseen todellisuuteen. Kruunu ja kirkko valvoivat ja sääntelivät kuitenkin tarkoin tätä muutto-oikeutta. Tilojen väistyvien perillisten muutoista kertovat tuomiokirjat, ja niissä on säilynyt joitakin tietoja jo 1500-luvulla tapahtuneista muutoista. Marraskuussa 1639 oikeuden eteen tuli Arbogan kaupungin asukas Johan Persson ja hänellä oli mukanaan kaupungin sinetillä 30.8.1639 vahvistettu kirje. Sen mukaan hänen isänsä, Arbogan entinen pormestari Per Simonsson, oli valtuuttanut hänet hakemaan Perin äidin Elin Jönsdotterin perintöä Vähänperän Frans Pytyltä, joka oli Elinin veljen pojanpoika. Onkijoen Gabriel Ala-Hollo muutti Loimaalle Urjalasta ja piti yhteyttä sinne jääneisiin sukulaisiinsa. Syksyllä 1742 Kojonperän Erik Somiska vaati häneltä suurta summaa rahaa. Ne hän oli menettänyt, kun oli suostunut kosiomatkalle Urjalan Salmen kylään, jossa Gabrielin sisaruksen tytär Martta Johansdotter asui. Tällä matkalla Gabriel oli toiminut puhemiehenä. Erik kertoi suostuneensa matkalle vain katsastaakseen tytön ja ottaakseen selvää, halusiko tämä hänet miehekseen. Somiska ei kelvannut tytölle, mutta Gabriel piti kihlajaisrahat. Myös palvelusväen liikkeistä ja kotipaikoista on säilynyt tietoa tuomiokirjoissa. Jämsäläinen talollisen Henrik Larssonin sisar Elin palveli 1630-luvulla Majanojan Johan Juonikkaalla. Johanin mukaan Elin oli ollut hänellä piikana lähes vuoden. Johan oli vienyt sitten Elinin Turkuun. Piika oli palvellut sittemmin jossakin meren rannalla ja kuollut siellä.

MARKKINAHUMUA 
Maaseudulta käytiin ahkerasti oman kauppa-alueen markkinoilla. Markkinamatkoilla viivyttiin jopa viikkoja. Joskus käräjillä jouduttiin toteamaan, ettei niitä voitu istua, sillä valtaosa juttujen osallisista oli matkustanut markkinoille. Liiallinen markkinahumu saattoi koitua myös kohtalokkaaksi. Tuotteiden myynnistä saatu hyöty menetettiin ja jopa henki joutui alttiiksi. Loimaan kappalainen Henrik Laevonius kirjoitti Turun tuomiokapitulille, että Kauhanojan Thomas Sipilän kuolema tuli tutkia. Asiaa selvitettiin Loimaan käräjillä syyskuussa 1752. Thomas oli ollut yhdessä muiden Loimaan isäntien kanssa markkinoilla Turussa ja takaisin oli tultu kärrykolonnassa. Thomas oli maistellut miestä väkevämpää ja paluumatkalla Maarian Virusmäen kylässä isännät ryhtyivät kilpa-ajoon. Thomas oli ohittanut naapurinsa Thomas Marttilan kärryt kovaa vauhtia ja hänen pyöränsä oli mennyt tämän akselin päälle. Kärryt ja hevonen kaatuivat ja Thomas jäi hevosen alle. Hän kuoli kaksi päivää myöhemmin. Hanhikosken Henrik Mickelssonin vaimo Karin Henriksdotter oli helmikuussa 1723 Naantalin markkinoilla Kurittulan talollisenleski Lisa Mikolan kanssa. Sieltä he olivat matkanneet Turkuun, jossa he olivat jääneet tulliportille. Karin oli huolehtinut Lisan reestä sillä aikaa, kun tämä oli toimittanut asiansa kaupungissa. Liisa oli luvannut tehdä saman Karinin reelle tämän mennessä vuorostaan kaupunkiin. Lisa oli kuitenkin jatkanut matkaansa, ja siksi Karin oli menettänyt varkaalle kuuden taalarin plootun. 

Veli Pekka Toropainen

Filosofian tohtori Veli Pekka Toropainen on Suomen historian tutkija, joka on erikoistunut 1600-luvun historiaan. Toropainen on Suomen Sukututkimusseuran tutkijajäsen ja Aikakauskirja Genoksen toimitusneuvoston jäsen sekä sukututkimuksen opettaja.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 11/2022. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.